Sähköverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa on saavutettu tärkeä välietappi. Uudenmaan Sähköverkon siirtohinnoittelua koskevassa päätöksessä otettiin ensimmäisen kerran huomioon myös toiminnan tehokkuus. Tehdyssä päätöksessä tehokkuus otettiin huomioon yhtiön eduksi. Yhtiön sallittiin kerätä tavanomaista suurempia verkkomaksuja, koska yhtiön toiminta näytti olleen tehokasta.  Kuluvaa vuotta koskeviin ratkaisuihin tehokkuuden arviointi sisällytetään jo rutiininomaisesti. Valvontamalli, jota uutteruudella on kehitetty, on siis tuotantokäytössä. Se mahdollistaa yksilöllisten ja yksilöityjen ratkaisujen tekemisen rutinoidusti ilman, että meillä Suomessa olisi siirrytty etukäteen tapahtuvaan hintasääntelyyn. Mallin kehittäminen on kuitenkin vielä kesken. On monia tekijöitä, kuten investointien käsittelytapa ja sähkön laatuun liittyvät kysymykset, jotka odottavat täsmentämistä. Valvontatyökalun hienosäätö on toistaiseksi arkitodellisuutta virastossa.

Valvontatyökalun synnyttäminen on ollut pitkä ja kitkallinen prosessi. Kauppa- ja teollisuusministeriön ja viraston välisissä tuloskeskusteluissa 1990-luvun loppupuoliskolla ministeriö esitti, että ellei toimivaa kohtuullisuusvalvontaa saada ripeästi aikaan, on sähkömarkkinalain sääntöjä ryhdyttävä korjaamaan raskaampaan suuntaan. Megavoimaratkaisu ja sen pysyminen käytännössä muuttumattomana korkeimmassa hallinto-oikeudessa hautasi aikanaan puheet lainsäätäjän valitseman sääntelymallin muuttamisesta. Valittu kevyt sääntely sai elintilaa ja elinaikaa.

Nyt tilanne saattaa kuitenkin olla muuttumassa. Euroopan Unionissa synnytetään uutta sähkösisämarkkinadirektiiviä, josta nähdyt luonnokset edellyttäisivät toteutuessaan erittäin nopeita päätöksiä kohtuullista hinnoittelua koskevista valituksista. Miten valvontamallimme saadaan istutettua mahdolliseen uuteen valvontamaailmaan, on vielä kunnolla pohtimatta. Alustavasti näyttää siltä, että joko valvontaresursseja olisi lisättävä tai sähkömarkkinalain pelisääntöjä täsmennettävä toiminnan tehostamisen lisäksi.

Suomessa valitun kohtuullisuusvalvonnan monista hyvistä puolista huolimatta valvontamalliin liittyy yhä ongelmia. Miten menetellään esimerkiksi silloin, kun jakeluyhtiöt yhdistyvät ja muuttavat jatkuvasti nimeään ja siirtotariffejaan? Valvontamallin vaatiman aineiston tuottaminen on myös hankalaa. Näissä tapauksissa myös yksittäisen sähköasiakkaan tai asiakasryhmän verkkopalveluista maksamat maksut saattavat nousta rajusti, vaikka yleisesti hinnan korotus olisikin siedettävä.

Miten reagoidaan asiakkaiden sinänsä oikeutetulta tuntuvaan kritiikkiin? Toistaiseksi mahdollisuudet arvioida yksittäisen tariffin tai tariffikomponentin kohtuullisuutta ovat heikot. Kyse on pitkälti pohdinnasta esimerkiksi vapaa-ajan asukkaiden ja sähkölämmittäjien välisten maksujen jakamisesta tai kustannusten kohdistamisesta elinkeinoelämälle kotitalouksien sijaan tai päinvastoin. Ja vaikka virasto voisikin kohtuuttomuuden näyttää toteen, kuluttajan mahdollisuudet saada liikaa maksamansa rahat takaisin ovat käytännössä heikot ja lopullisen ratkaisun saaminen hidasta. Tähän virasto on yhdessä kollegavirastojensa kanssa kiinnittänyt huomiota.

Omalta osaltani olen tässä esittämässä eräänlaista tilinpäätöstä lyhyestä ajasta viraston keulassa, sillä lokakuun puolivälissä olen jälleen töissä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Eräs havainto vierailusta virastossa on ollut, että arkityö virastossa on kielteisviritteistä vaikka viraston historian aikana saavutetut tulokset ovat myönteisiä. Tällä tarkoitan sitä, että kaikki se, mitä tehdään on jatkuvan kritiikin kohteena.

Näissä olosuhteissa viraston henkilökunnalta vaaditaan markkinavalvojan ammattitaitojen lisäksi paljon muuta osaamista sekä arjen yhteishenkeä, väsymättömyyttä ja uskoa oman työn merkitykseen. Virasto onkin lähtenyt vahvistamaan tätä osaamista. Myös tällä tavalla me virastossa haemme tehokkuutta.

Hyvää syksyä !