Pari viime vuotta on ollut vilkasta aikaa sähkön siirron hinnoittelun valvontamallin kehittämisessä. Sähkömarkkinalain säännösten ja niitä selittävien lainvalmisteluasiakirjojen periaatteista ja ohjenuorista on kuljettu melkoinen matka verkkopalvelujen kohtuullisen hinnoittelun tulkinnassa. Käsitteet kohtuullinen tuotto, kohtuulliset kustannukset ja verkkotoiminnan tehokkuus ovat saaneet ponnistelujen jälkeen mitattavan muodon.
Kevään aikana jakeluverkkoyhtiöt saivat alustavan arvion omasta kustannustehokkuudestaan vuoden 1999 aineiston perusteella laskettuna. Vilkkaan kommentti- ja korjauskierroksen perusteella yrityskohtaisia tietoja korjattiin ja uudet, korjattujen tietojen perusteella lasketut tehokkuusluvut toimitettiin yrityksille elokuun lopussa. Kevään tilanteeseen verrattuna keskimääräinen tehokkuusluku nousi 0,74:stä 0,85:een. Samalla tehokkaiden yritysten määrä kasvoi neljällä. Korjauskierros osoittaa sen, että verkkoliiketoimintaa harjoittavien yritysten on vastaisuudessa kiinnitettävä aikaisempaa suurempaa huolellisuutta eriyttämislaskelmiin samoin kuin muihinkin viranomaiselle toimitettaviin tietoihin. Epätarkkuudet ja virheet toimitetussa aineistossa johtavat vääriin tuloksiin ja johtopäätöksiin, millä jatkossa on myös taloudellista merkitystä yritykselle.
Vuonna 2002 jakeluverkkoyritykset voivat omassa hinnoittelussaan ottaa huomioon joko toimintansa tehostamistarpeet tai kannustinlisän. Energiamarkkinavirastossa on arvioitu tehokkuuden huomioimista puhtaasti myös sähkömarkkinalain kannalta. Laki mahdollistaa selkeästi kepin käytön, sillä hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan lainkohdan perusteluissa todetaan, että yritysten kustannustasoa tulisi verrata kustannuksiin, joihin yrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus. Sen sijaan kannustinlisän suhteen laki ei ole yhtä selkeä. Tältä osin Energiamarkkinavirasto katsoo sähkömarkkinalain ensimmäisen pykälän, jonka mukaan lain tavoitteena on varmistaa edellytykset tehokkaasti toimiville sähkömarkkinoille, tarjoavan perustelun tehokkuuden palkitsemiselle. Antaahan tehokkuuden hyvittäminen yrityksille kannustimia pyrkiä tehokkuuden lisäämiseen, mistä hyötyvät yrityksen ja sen omistajien lisäksi myös yritysten asiakkaat.
Tehokkuuden ohella toinen iso hanke on keväästä 2001 lähtien ollut Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun tutkimushanke ”Investoinnit sähkön siirron hinnoittelun valvonnassa”, joka etenee professori Partasen johdolla. Asia on erittäin keskeinen, sillä ollaanhan sähköverkkotoiminnassa tekemisissä hyvin pääomavaltaisen toimialan kanssa. Hankkeessa arvioidaan käyttöomaisuuden kulukirjausten vaihtoehtoisia tapoja puhtaalta pöydältä lähtien. Mm. alan taholta on kritisoitu voimakkaasti nimenomaan nykyisin kohtuullisuusarvioinnissa sovellettavaa menetelmää, jossa käytetään investointien kolmen vuoden liukuvaa keskiarvoa kuvaamassa sähköverkon teknistaloudellista vanhenemista. Yhtenä arvioitavana vaihtoehtona on tietyillä perusteilla verkon arvosta lasketut tasapoistot. Muita keskeisiä selvityskohteita ovat verkostokomponenttien pitoaikojen määritys ja verkostoon tehtävien toimenpiteiden jakaminen kuluiksi ja investoinneiksi. Hankkeen on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä.
Kolmas valvontamalliin liittyvä kehityshanke on ollut asiantuntijalausunnon teettäminen sähkönjakeluverkkoyhtiöiden pääomakustannusten arviointiperiaatteista. Nykyistä menetelmää on kehitettävä, sillä Suomen Pankki lopettaa yritysten lainakannan keskikoron tilastoimisen vuoden 2003 alusta. Tätä referenssikorkoahan on käytetty vieraan pääoman kohtuullisena kustannuksena. Verkkoliiketoiminnan harjoittajat ovat arvostelleet myös sitä, että sallittu tuottoprosentti on tiedossa vasta jälkikäteen eivätkä he siten voi ottaa sitä huomioon etukäteen hinnoittelun ja talouden suunnittelussaan. Svenska Handelhögskolanin rahoituksen professorilla on teetetty asiantuntijalausunto siitä, miten oman pääoman tuoton pohjana käytettävää valtion viiden vuoden obligaatiokorkoa voitaisiin ennustaa ja miten verkkoyhtiöiden vieraan pääoman riskipreemio voitaisiin määrittää. Asiantuntijalausunto tulee lausunnolle loppusyksystä yhdessä Energiamarkkinaviraston muistion kanssa, jossa käsitellään korkoennusteen käyttöä hinnoittelun valvonnassa.
Kuten koko sähkömarkkinoiden avaamisprosessi myös verkkopuolen hinnoittelun valvontamalli etenee ja kehittyy asteittain. Lisäämällä malliin uusia ominaisuuksia ja parantamalla huonoksi havaittuja ja koettuja osia kuljemme kohti sellaista mallia, joka on hyväksyttävä niin lain, verkkopalveluasiakkaiden, verkko-operaattoreiden kuin viranomaistenkin näkökulmasta.
Hyvää alkanutta syksyä!
