Pääkirjoitus

Suomessa sähkönkäyttäjien kiinnostus ja valmius vaihtaa sähköntoimittajaa kääntyi selvään nousuun vajaat pari vuotta sitten syksyllä 2008. Sitä ennen vaihtaneiden osuus junnasi vuosikausia noin neljän prosentin tasolla. Vuonna 2009 puhkaistiin jo kahdeksan prosentin raja ja alkuvuoden tilastojen perustella samalla tasolla
ollaan edelleen. Sähkön myyjän kilpailuttamisesta on siten tullut jo osa arkipäivää. Mikä on saanut suomalaiset vasta nyt kilpailuttamaan sähkön toimittajaansa?

Ensinnäkin viime vuosina markkinatilanne on ollut otollinen myyjien kilpailuttamiselle. Sähkön tukkumarkkinahinnat alkoivat laskea syksyllä 2008 alkaneen taantuman seurauksena. Tämä johti tilanteeseen, jossa markkinahintoja seuraavat tarjoushinnat laskivat nopeammin kuin hidasliikkeisemmät toimitusvelvollisuushinnat. Koko viime vuoden ajan suurimmassa osassa toimitusvelvollisuusalueita kuluttajille oli tarjolla sähkötarjouksia, jotka alittivat paikallisen vähittäismyyjän normaalin listahinnan. Tänä vuonna tarjoushinnat ovat olleet nousussa, mutta ainakaan vielä se ei ole kääntänyt vaihtomääriä laskuun.

Kilpailuttamiseen vaikuttaa myös se, miten hyvin kuluttajat saavat tietoa sähkön hinnoista ja miten helposti eri myyjien tarjouksia kuluttajat voivat vertailla. Kuluttajille hinta on selvästi tärkein sähkön toimittajan valintaperuste ja ympäristöseikat tulevat seuraavana perässä. Erilaiset vertailupalvelut madaltavat kuluttajien kynnystä kilpailuttaa sähkön toimittajia. Tähän tarpeeseen Energiamarkkinavirasto kehitti vuonna 2006 sahkonhinta.fi -palvelun, josta eri myyjien ajantasaiset tarjoushinnat ovat kuluttajien saatavilla. Palvelun tarpeellisuutta kuvaa hyvin viime vuonna siinä tehdyt yli 2,8 miljoonaa vertailuhakua.

Myyjänvaihto edellyttää sääntelyä. Vuoden 2008 lopulla voimaan tullut sanomaliikenneasetus ensimmäistä kertaa määritteli säädöstasolla eri markkinaosapuolille selvät säännöt siitä, mitä tietoa ja missä aikataulussa niiden pitää toimittaa myyjänvaihtotilanteessa toisillensa. Aikaisemmin toiminta perustui toimialan itsensä laatimiin suosituksiin, joiden noudattamatta jättämisestä ei voinut seurata muuta kuin muiden paheksuntaa. Ongelmallisinta yhteisten menettelytapojen noudattamatta jättämisessä on ollut se, että suurimman vahingon siitä kärsivät muut kuin väärin käyttäytyvä toimija. Pahimmillaan tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa ulkopuoliset myyjät eivät kustannusriskien pelossa enää halua tarjota sähköä tietyllä alueella oleville kuluttajille.

Nykyinen sääntely on pääosin toimivaa. Energiamarkkinavirastossa on valmisteilla selvitys siitä, miten hyvin sanomaliikenneasetus on toiminut ja tarvittaisiinko siihen jotain täsmennyksiä. Lopulliset tulokset valmistuvat syksyllä, mutta verkonhaltijoille ja myyjille tehdyn kyselyn perusteella näyttää siltä, että myyjänvaihtoprosessi näyttää toimivan yleisesti ottaen ilman suurempia ongelmia ja siihen liittyvää sääntelyä pidetään riittävänä. Myyjänvaihdon ongelmat liittyvät lähinnä yksittäisiin toimijoihin. Energiamarkkinavirasto onkin yksittäistapauksissa puuttunut anomaliikenneasetuksen säännösten noudattamatta jättämisiin.Toki kaikkia ongelmia ei tule Energiamarkkinaviraston tietoon, sillä usein toimijat pyrkivät hoitamaan epäselvyydet ja virheellisyydet keskenään.

Kuluttajien lisääntyvä kiinnostus myyjänvaihtoon lisää painetta entistä automatisoidumpiin prosesseihin. Edelleen osa toiminnoista edellyttää myyjiltä ja verkonhaltijoilta manuaalista työtä, joka aiheuttaa tarpeettomia kustannuksia ja hidastavat prosesseja. Vaihtomäärien kasvaessa tilanne muuttuu helposti kestämättömäksi.
Vähittäismarkkinoiden kilpailun sujuvuuden varmistamiseksi on ollut tärkeää hälventää mahdollisesti kuluttajien mielessä olevaa myyjänvaihtoon liittyvää
mystiikkaa. Myyjänvaihdon käynnistämiseksi tulee riittää asiakkaan yhteydenotto haluamansa uuden myyjän kanssa. Jotta prosessit toimisivat kitkatta, muiden markkinaosapuolten on aina voitava luottaa siihen, että uudella myyjällä on oikeasti tehtynä sopimus asiakkaan kanssa.

Asiakkaalle myyjänvaihdon ei pidä aiheuttaa ongelmia. Nykyään kuluttajat kokevat myyjänvaihdon prosessina varsin ongelmattomaksi. Energiamarkkinaviraston viime talvena teettämän kuluttajatutkimuksen mukaan 95 prosentilla myyjää vaihtaneilla kuluttajilla uuden myyjän toimitus alkoi sovittuna aikana. Tämä on hyvä tulos, ja se on syytä pitää vähintään tällä tasolla edelleen.

Monia asioita sähkön kilpailuttamisen parantamiseksi on siis tehty ja työn tulokset alkavat kantaa hedelmää. Täysin tyytyväinen ei koskaan saa olla ja jäädä siitä syystä lepäämään laakereilla.

Myyjänvaihdon esteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Edelleen sähkömarkkinalaissa on voimassa säännös, jonka perusteella verkonhaltija voi veloittaa maksun myyjänvaihdon yhteydessä tapahtuvasta ylimääräisestä mittarinluvusta, mikäli asiakkaan edellisestä myyjänvaihdosta on alle 12 kuukautta. Käytännössä säännös on jo vanhentunut, mutta saattaa ainakin henkisesti rajoittaa joitakin asiakkaita vaihtamasta myyjää uudestaan. Onneksi säännös tultaneen kumoamaan kolmannen sisämarkkinapaketin implementoinnin yhteydessä ensi vuoden alkuun mennessä.

Myös yhteispohjoismaisten vähittäismarkkinoiden muodostaminen tuo omat haasteensa myyjävaihdolle. Tänä päivänä eri Pohjoismaissa on olemassa hieman erilaiset säännöt ja käytännöt myyjänvaihdossa. Ne on syytä yhteen sovittaa, jotta tämän vuosikymmenen loppupuoliskolla sähkönmyyjät voisivat sujuvasti tarjota sähköä myös toisissa Pohjoismaissa oleville kuluttajille.

Vaihtomäärät eivät ole mikään itseisarvo, mutta kun edellytykset sähkön myyjän vaihtamiselle ovat kunnossa, niin ollaan reilussa kilpailutilanteessa: jokainen toimija voi osoittaa paremmuuttaan puhtaasti omilla tuotteillaan ja palveluillaan, eikä myyjän paremmuus tule siitä, miten hankalaa ja vaivalloista kuluttajalle on siirtyä toisen myyjän asiakkaaksi. Kuluttajan näkökulmasta myyjänvaihdon tulisi myös jatkossa olla helppoa kuin kaljanjuonti, kuten eräs kansalainen taannoin nettikeskustelussa kuvasi nykytilannetta.

Hyvää kesää toivottaen

Antti Paananen