SÄHKÖMARKKINOIDEN INTERGRAATIO ETENEE

EU:n tavoitteena ovat eurooppalaiset sähkömarkkinat. Tavoite merkitsee kansallisten markkinoiden laajenemista kattamaan vähitellen kaikki jäsenvaltiot. Tämän markkinaintegraation edellytyksenä ovat yhteiset pelisäännöt sekä riittävä siirtokapasiteetti yhdistettävien kansallisten markkinoiden välillä.
 
Yhteiset pelisäännöt
EU:n ensimmäisen ja toisen sähködirektiivin tavoitteena on ollut yhdenmukaistaa sähkön tuotantoon, myyntiin ja siirtoon liittyviä säännöksiä jäsenmaissa.  Komissio on ehdottanut strategiapaperissaan markkinoiden alueellista kehittämistä. Tämän katsotaan nopeuttavan markkinakehitystä. Alueellisten markkinoiden yhdistämisellä saavutetaan lopullinen tavoite eli eurooppalaiset sähkömarkkinat. Tässä lähestymistavassa ongelmaksi voi muodostua alueellisten markkinoiden erilaiset pelisäännöt, jotka vaikeuttavat alueiden yhdistymistä.

Ongelman välttämiseksi regulaattoreiden eurooppalainen yhteistyöelin ERGEG on perustanut seitsemän alueellista hanketta, joiden avulla varmistetaan mahdollisimman yhdenmukaiset markkinapelisäännöt alueellisella ja eurooppalaisella tasolla.
 
Komissio julkaisi ehdotukset ns. kolmannesta energiapaketista syksyllä 2007. Siinä markkinakehitystä viedään selkeästi eurooppalaiseen suuntaan perustettavan kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöelimen ja regulaattoriviraston kautta. Paketissa esitellään myös yhteiseurooppalaista investointisuunnitelmaa sekä kantaverkkoyhtiöiden toimintaa koskevia yhteisiä säännöstöjä.    

Siirtokapasiteetin varmistaminen
Eurooppalaisten sähkömarkkinoiden kannalta riittävän siirtokapasiteetin varmistaminen maitten välillä on tärkeää. Riittämätön kapasiteetti näkyy markkinoilla maitten ja alueitten välisinä siirtorajoituksina ns. pullonkauloina. Nämä siirtorajoitukset johtavat alueellisiin eroihin sähkön hinnassa. Hintaero on yleensä sitä suurempi, mitä enemmän siirtoa pullonkaulan ylitse joudutaan rajoittamaan.

Pullonkaulojen poistaminen kokonaan olisi markkinoiden toiminnan kannalta paras ratkaisu. Tähän tarvittavat verkkoinvestoinnit saattavat kuitenkin johtaa siirtohintojen merkittävään nousuun. Verkkoinvestoinneista päätettäessä tuleekin ottaa huomioon vaikutukset sähkömarkkinoihin koko markkina-alueella.
 
Eurooppalaisella tasolla uutta siirtokapasiteettia on suunnitteilla alueiden sisällä ja alueiden välillä. Näköpiirissä on verkkoinvestointeja, jotka liittävät reuna-alueet, kuten Pohjoismaat, Baltian, Iso-Britannian sekä Iberian niemimaan kiinteämmin Keski-Euroopan verkkoon. 

Siirtorajoitusten hallinta
Verkkoinvestoinnit mahdollistavat sähkön virtaamisen maasta toiseen, mutta jos virtausta joudutaan rajoittamaan, ovat yhteiset menettelyt siirtorajoitusten hallinnassa edellytys yhteisten markkinoiden toimivuudelle. Nämä yhteiset menettelyperiaatteet siirtokapasiteetin huutokauppaamisen osalta on määritelty EY:n asetuksen 1228/2008 mukaisissa suuntaviivoissa.

Huutokauppojen toteutus voi kuitenkin vaihdella maittain ja alueittain. Tästä syystä on jouduttu kehittämään menettelyjä, joilla eri pelisäännöillä toimivat markkinat saadaan kytkettyä toisiinsa (ns. market coupling). Erilaiset menettelyt ja kytkennät saattavat muodostua esteeksi toimiville sähkömarkkinoille. Tästä syystä eurooppalaisella tasolla olisikin mietittävä, mikä on toimiva markkinakehys nykyisten kansallisista lähtökohdista kehitettyjen kompromissimallien sijaan. Tavoitteena ei ole täysin uuden mallin luominen, vaan saatujen kokemusten hyväksikäyttö yhteiseurooppalaista mallia kehitettäessä.

Mitä tämä merkitsee Suomelle?    
Markkinaintegraatiossa voidaan nähdä Suomen kannalta sekä haasteita että mahdollisuuksia. Suurimpana haasteena tai uhkana on nähty suomalaisen sähkön hinnan nousu keskieurooppalaiselle tasolle. Markkinaintegraatio johtaa hintojen tasoittumiseen alueiden välillä, toisaalta integraation myötä kasvaneen kilpailun pitäisi vastaavasti luoda paineita hintojen laskuun.
 
Tässä yhteydessä ei voida unohtaa lisääntyneen kulutuksen ja kulutuksen kasvuun nähden vähäisten investointien tuotantokapasiteettiin johtaneen siihen, että sähköä joudutaan yhä enemmän tuottamaan marginaalikustannuksiltaan kalliimmalla tuotannolla. Tämä on johtanut myös sähkön tukkuhintojen suuriin vaihteluihin, jotka jatkuvat mikäli kohtuuhintaista uutta kapasiteettia ei synny kulutuksen kasvua vastaavaa määrää. Markkinoiden integroituessa sähkön hintaan vaikuttaa sen tuotantokapasiteetin kustannus, joka tarvitaan kattamaan integroituneen markkinan kysyntä. Pohjoismaissa tämä on useimmiten ollut hiiltä polttoaineena käyttävä lauhdetuotanto, eikä tähän ei ole odotettavissa merkittävää muutosta markkinoiden yhdentyessäkään.

Eurooppalaisten sähkömarkkinoiden integrointi tuo mukanaan hyötyjä, kuten kasvavan kilpailun ja paremman toimitusvarmuuden. Pohjoismaisia tukkumarkkinoita on syytetty liian vähäisestä kilpailusta. Markkinoiden integroitumisen myötä tämän kilpailun voidaan odottaa lisääntyvän, sillä markkinoille tulee uusia toimijoita Keski-Euroopasta. Myös toimitusvarmuuden odotetaan paranevan, sillä lisääntyneet sähkön siirtomahdollisuudet maiden välillä edesauttavat paikallisista toimitusvarmuusongelmista selviämistä. Eurooppalaisella tasolla tehtävät voimajärjestelmän riittävyystarkastelut varmistavat, että kysynnän ja tarjonnan tasapaino saavutetaan myös markkinoiden integroituessa eurooppalaisiksi markkinoiksi.

Olemalla aktiivisesti mukana eurooppalaisen sähkömarkkinan kehittämisessä voimme parhaiten varautua markkinoiden integroitumisen haasteisiin ja hyötyä suuremmasta eurooppalaisesta markkinasta. 

Syysterveisin,
Ritva Hirvonen,
Tekninen valvonta ja tukkumarkkinat –ryhmän päällikkö