Pohjoismainen yhteistyö on voimaa

Eurooppalaisia sähkömarkkinoita on synnytetty jo kymmenen vuoden ajan. Vielä pidempi prosessi on ollut pohjoismaisten sähkömarkkinoiden kehittäminen, joka käynnistyi 1995 Louisianan julistuksella. Nimestään huolimatta pohjoismaisten energiaministereiden historiallinen kokouspaikka löytyy Tanskasta 40 kilometriä Kööpenhaminasta pohjoiseen, jossa sijaitsee Louisianan taidemuseo.

Euroopan komission syyskuussa julkistama kolmas lainsäädäntöpaketti on puhuttanut syksyn ajan. Paketin tavoitteena on kilpailulle avattujen kansallisten sähkömarkkinoiden yhdistäminen toisiinsa ja aitojen yhteismarkkinoiden luominen myös sähkö- ja maakaasualoille. Keinoina on ehdotettu siirtoverkkojen omistuksellisen eriyttämisen lisäksi muun muassa viraston perustamista energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyötä varten ja siirtoverkko-operaattorien eurooppalaisten yhteistyöorganisaatioiden perustamista sähkölle ja maakaasulle. Niin ikään ehdotuksissa on listattu lukuisa joukko asioita, joista laadittaisiin eurooppalaisia sääntöjä.

Pohjoismainen sähkömarkkinoiden kehittäminen on ollut menestyksekästä. Maailman ensimmäinen kansainvälinen sähköpörssi, rajatariffien poistaminen, siirtotariffien harmonisointi, yhteinen investointien suunnittelu ja taseselvitysmallin harmonisointi ovat olleet muualla Euroopassa mallina siitä, kuinka kantaverkko-operaattorit suotuisan poliittisen ohjauksen tukemina voivat kehittää integroituneita markkinoita. Nyt kun sähkömarkkinoiden kehittämisessä eurooppalaisittain on pistetty iso vaihde päälle, vieläkö pohjoismaista yhteistyötä tarvitaan?

Pohjoismaiset markkinat ovat toimivuudessaan ja kehittyneisyydessään vielä nykyisin muuta Eurooppaa selvästi edellä. Niiden kehittäminen tuo hyötyjä kyseisille maille. Myös pohjoismaisella edelläkävijyydellä on merkitystä. Ideoimalla, suunnittelemalla ja asteittain toteuttamalla markkinoita edelleen parantavia toimenpiteitä pohjoismaiset sähkömarkkinat voivat olla edelleen esikuvana luomassa eurooppalaisia pelisääntöjä.

Nyt meneillään olevat pohjoismaiset kehittämisalueet liittyvät siirtorajoitusten hallinnan kehittämiseen, alueellisen siirtoverkko-operaattorin toimintamallin selvittämiseen, harmonisoituun sähkön loppukäyttäjämarkkinoiden integroinnin edistämiseen, taseselvitysmalliin ja yhteispohjoismaiseen sähkönmyyjänvaihtomalliin. Näissä asioissa muu Eurooppa tulee Pohjoismaiden perässä.

Kolmas lainsäädäntöpakettikin tunnustaa alueellisen etenemisen hyödyllisyyden. Direktiiviehdotus velvoittaa jäsenmaat yhteistyöhön kansallisten markkinoiden integroimiseksi ainakin alueellisella tasolla. Lisäksi jäsenmaiden tulee edistää siirtoverkko-operaattoreiden yhteistyötä alueellisella tasolla ja kehittää lainsäädännön ja sääntelyn yhdenmukaisuutta. Tosin direktiivin tarkoittama alue ei ole pelkästään Pohjoismaat, vaan pohjoinen alue, joka sisältää nykyisen määritelmän mukaan myös Saksan ja Puolan.

Kun muu Eurooppa saavuttaa Pohjoismaat, voidaan harkita pohjoismaisen sähkömarkkinayhteistyön tarpeellisuutta. Siihen asti niin ministereiden, ministeriöiden, regulaattoreiden, siirtoverkko-operaattoreiden kuin muiden sähköalan toimijoiden yhteistyötä tarvitaan. Oman osansa pohjoismaisten markkinoiden kehittämisessä Energiamarkkinavirasto tekee toimimalla ensi vuonna pohjoismaisten energiaregulaattoreiden NordREG:n puheenjohtajana sekä osallistumalla aktiivisesti NordREG:n työohjelman toteuttamiseen.

Toivotan lehtemme lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta,
ylijohtaja Asta Sihvonen-Punkka