Kolmas paketti – tehokeinoja markkinoiden yhdentymisen ja toimivuuden edistämiseksi

Euroopan komissio julkisti syyskuussa ehdotuksensa sähkö- ja maakaasumarkkinoiden uusiksi säädöksiksi. Niiden tarkoituksena on vauhdittaa energiasisämarkkinoiden muodostumista. Kun vuonna 2003 hyväksytyt sähkö- ja maakaasudirektiivit edistivät kansallisten markkinoiden avaamista, puutteeksi jäi markkinoiden liian vähäinen integraatio toisiinsa. Nyt tätä on pyritty korjaamaan.

Niin kutsutun kolmannen paketin merkittävimmät ehdotukset koskevat eriyttämistä, kantaverkko-operaattoreiden (sekä sähkö että maakaasu) välisen yhteistyön tiivistämistä, sääntelyviranomaisten yhteistyön kehittämistä ja kansallisten regulaattoreiden toimivallan harmonisointia ja lisäämistä.

Eriyttämisessä on tarjolla kaksi vaihtoehtoa – täydellinen omistuksellinen eriyttäminen ja ISO-malli eli riippumaton järjestelmäoperaattori. Yhtenä markkinoiden kehittymistä ja yhdentymistä estävänä merkittävänä ongelmana on pidetty sitä, että sähkön ja maakaasun siirto on ollut osassa jäsenmaita tuotantoa ja myyntiä harjoittavien yritysten hallinnassa. Jatkossa tämä ei olisi mahdollista, vaan siirron ja kilpailullisten toimintojen pitäisi olla eri tahojen omistuksessa. Vaihtoehtoisesti verkkojen operointi ja investointipäätökset pitäisi sijoittaa erilleen verkkojen omistuksesta eivätkä tuotanto- ja myyntitoimintoja harjoittavat yritykset saisi olla mukana kuin passiivisina verkonomistajina.

Kantaverkko-operaattoreiden yhteistoimintaa varten ehdotetaan perustettavaksi organisaatiot, joille annettaisiin EY:n asetuksella merkittäviä tehtäviä. Organisaation tulisi esimerkiksi laatia iso joukko teknisiä ja markkinasääntöjä, joita sitten noudatettaisiin kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Sääntelyviranomaisten yhteistyötä varten on tarkoitus perustaa virasto. Virastolla olisi 40 – 50 hengen laajuinen henkilöstö ja sen päällikkönä toimisi erikseen valittu johtaja. Virasto voisi antaa kannanottoja kantaverkko-operaattoreiden järjestöjen laatimista säännöistä. Se myös varmistaisi, että kansalliset sääntelyviranomaiset noudattavat päätöksissään yhteisöoikeuden sääntöjä. Lisäksi on ehdotettu, että virasto ratkaisisi regulaattorien välisiä kiistakysymyksiä ja muun muassa maiden rajat ylittävien johtohankkeiden poikkeuslupia.

Paketti tähtää myös kansallisten regulaattoreiden itsenäisyyden varmistamiseen poliittiselta päätöksenteolta, sääntelyviranomaisten minimitoimivallan yhtenäistämiseen ja viranomaisten vähimmäisresurssien turvaamiseen. 

Suomen kannalta visaisin kohta ehdotuksissa liittyy sähkö- ja maakaasuverkonhaltijoiden eriyttämiseen. Nykyiset siirtoverkonhaltijat Fingrid ja Gasum eivät täytä ehdotusten vaatimuksia. Molemmissa on ongelmana tuottajien omistus. Komission ehdotusten mukaan EU:n ulkopuolisia maita koskevat samat eriyttämisvaatimukset, eli EU:n alueen sähkö- ja maakaasuverkko-operaattoreita eivät saa omistaa myöskään EU:n ulkopuoliset vertikaalisesti integroituneet sähkö- ja maakaasuyritykset.

Kantaverkko-operaattoreiden, regulaattoreiden, komission ja jäsenvaltioiden välinen tehtävä- ja toimivaltajako on ehdotuksessa ongelmallinen. Nyt ehdotettu malli pohjautuu liiaksi kantaverkko-operaattoreiden eurooppalaiseen itsesääntelyyn. Ehdotusten toteutuessa komission toimivalta kasvaisi ja jäsenvaltioiden rooli pienenisi sikäli, jos jäsenvaltioiden edustajista koostuvan komitean osallistumista eurooppalaisten sääntöjen luomiseen vähennetään.

Kantaverkko-operaattoreiden tehtäväksi on annettu eurooppalaisten sääntöjen laatiminen ilman, että taustalla välttämättä olisi ylemmän tason ohjaavia säädöksiä. Nykyisessä tilanteessa korkeamman tason säädökset on annettu joko suoraan sitovalla lainsäädännöllä (asetukset) tai niiden perusteella annettavilla suuntaviivoilla. Suuntaviivat ovat perustuneet komission ehdotukseen, jonka jäsenvaltiot ovat käsitelleet ja mahdollisin muutoksin hyväksyneet.

Ehdotuksen mukaan regulaattorien yhteistyötä koordinoiva virasto antaisi määräyksistä kannanottoja ja voisi ehdottaa komissiolle sitovien sääntöjen laatimista. Tämä voisi tulla kyseeseen, jos määräysten tulkittaisiin olevan syrjiviä tai muuten markkinoiden toiminnan kannalta ongelmallisia taikka jos kantaverkko-operaattorit eivät pääsisi määräyksistä yksimielisyyteen.

Markkinoiden toimivuuden varmistaminen edellyttää kunnollista sääntelykehikkoa, jolla tarkoitetaan kokonaisuutta, miten eri tahojen oikeudet ja velvollisuudet on määritelty. Eurooppalaisten sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden luominen vaatii mitä suurimmassa määrin hyvää, selkeää ja tasapainoista sääntelyn viitekehystä. Jotta sellainen saataisiin aikaan, kolmas paketti vaatii vielä säätöä. Kantaverkkotoiminta tarvitsee eriyttämisen ratkaisun lisäksi Euroopan tasolla tasapainottavan sääntelyn jäsenvaltioiden, regulaattoreiden ja komission taholta liiallisen itsesääntelyn asemasta.

Komission ehdotusten käsittely jatkuu nyt neuvostossa ja Euroopan parlamentissa, jotka esittävät niihin muutoksia. Optimististen arvioiden mukaan lainsäädäntöehdotuksista päästäisiin sopuun ensi vuoden loppuun mennessä. Tällöin säädökset tulisivat voimaan vuoden 2010 aikana. Integroituneet ja toimivat sähkö- ja maakaasusisämarkkinat ovat vielä monen väännön takana.

Syysterveisin
Asta Sihvonen-Punkka, ylijohtaja

Lehti on luettavissa kokonaisuudessaan oheisena pdf-liitteenä.