Markkinoiden toimivuus puhuttaa
Kesän kynnyksellä käynnistyi keskustelu pohjoismaisten sähkömarkkinoiden toimivuudesta. Keskustelun käynnistäjänä oli Ruotsin rahoitusalan valvontaviranomaisen Finansinspektionenin (FI) raportti sähköjohdannaisten markkinoista. Siinä todettiin sähköjohdannaisten kaupassa olevan puutteita liittyen informaatioon ja intressiristiriitoihin. Yhtenä keskeisenä ongelmana raportissa pidettiin sitä, että markkinatoimijat eivät saa samanarvoista ja -aikaista tietoa. FI:n mukaan jo pelkästään epäilyt joidenkin toimijoiden muita paremmista tiedoista vaikuttavat markkinoita kohtaan olevaan luottamukseen, likviditeettiin ja markkinoiden toimivuuteen. Puutteet merkitsevät FI:n mielestä laittoman sisäpiirikaupanteon riskiä. Viranomaisen pitää tärkeänä intressikonfliktien hoitamista sähkömarkkinoiden rakenteen takia. Näin siksi, että tuotantoyhtiöt ovat merkittäviä toimijoita johdannaismarkkinoilla ja monet voimalaitokset ovat usean yhtiön yhteisomistuksessa.
Keskustelua ei rauhoittanut edes kesälomien alkaminen. Sähköpörssin toimintaperiaatteita kohtaan esitettiin lisää kritiikkiä kesän aikana. Päästöoikeuksien nouseva hintakehitys keväästä lähtien on nostanut sähkön spot-hintaa sekä sähkötermiinien hintaa. Sähkön pienkäyttäjille tämä yhtälö tuli tutuksi ensimmäisten ilmoitettujen sähkön vähittäismyyntihintojen korotusilmoitusten myötä.
Sähkömarkkinoiden kehitystä taaksepäin katsellessa voi todeta, että markkinat yllättivät jälleen. Kun 90-luvun lopulla hinnat olivat ennätyksellisen alhaalla runsaan vesivoimantuotannon ansiosta, nähtiin syksyllä 2002 ja talvella 2002/2003 voimakas hintojen nousu vastaavasti vesivoiman niukkuuden seurauksena. Kun oli koettu ja opittu markkinahinnan vesitilanteesta johtuvat vaihtelumahdollisuudet, tuli vuoden 2005 alussa mukaan uutena tuntemattomana elementtinä päästökauppa.
Keskikesällä päästöoikeuden hinta kohosi lähes 30 euroon hiilidioksiditonnilta – ylittäen merkittävästi aiemmin laaditut ennusteet 10 – 20 euron välillä olevasta hinnasta. Syitä päästöoikeuden hinnannousulle on ollut monia, lähtien mm. tiettyjen EU:n jäsenmaiden mukaantulon viivästymisestä päästökauppajärjestelmään ja tiettyjen jäsenmaiden (Italia, Puola, Tsekki) alkuperäisten kiintiöiden pienentymisestä. Myös öljyn hinnalla on ollut vaikutusta maakaasun hinnan kautta.
Markkinahintakehityksestä voi havaita sen, että spot-hintataso on ollut selvästi aikaisempia kesiä korkeammalla ja myös termiinihinnat ovat olleet nousussa. Näin siitä huolimatta, että vesitilanne on ollut lähellä normaalia. Vaikutukset alkavat siirtyä loppukäyttäjähintoihin, sillä alkuvuoden keskihintojen alentuminen on jo syöty. Tulossa on lisää hinnankorotuksia ja niiden seurauksena sähkönkäyttäjien kannalta lupaavasti alkanut alkuvuosi on kääntymässä pettymykseksi. Jonkinlaista toivon kipinää tältä osin tuo Energiamarkkinaviraston parhaillaan käynnissä oleva sähkön nettihintapalvelu, joka parantaa pienkäyttäjien mahdollisuuksia sähkön hintatietojen saatavuuteen ja vertailuun. Sen avulla luodaan kilpailun painetta vähittäismarkkinoille ja pidetään osaltaan sähkön hintaa kurissa.
Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tärkeä kysymys on se, kuinka ja millä sähkön markkinahinnalla pohjoismaisille markkinoille saadaan houkuteltua uutta tuotantokapasiteettia korvaamaan käytöstä poistuvia laitoksia ja kattamaan kulutuksen lisäystä.
Huolimatta siitä, että pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat edelleenkin – havaittuine puutteineen – maailman parhaiten toimivat ylikansalliset sähkömarkkinat, on ehdottoman tärkeää selvittää epäiltyjä epäkohtia ja tehdä markkinoiden hienosäätöä tässä vaiheessa, kun mitään isoja vahinkoja ei ole ehtinyt tapahtua. Määrätietoinen selvittäminen ja puuttuminen epäkohtiin luovat myös markkinatoimijoiden keskuudessa luottamusta sähkömarkkinoiden toimivuuteen ja tulevaisuuteen.
Asta Sihvonen-Punkka
